Monday, July 23, 2018

Lämmitysasiaa




Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa, että poistimme Yläkoululta vanhan, jo aikansa eläneen vesikiertosysteemin. Mutta mihin lämmitysratkaisuihin olemme päätyneet?

Lämmitysjärjestelmän uusiminen on tuottanut paljon päänvaivaa, voisi sanoa että sitä asiaa on pyöritelty edestakaisin koko sen ajan kun olemme olleet näiden rakennusten omistajia, eli alkuvuodesta lähtien.





Alkuun olimme vahvasti maalämmön kannalla, mutta saatuamme parilta firmalta tarjoukset, peräännyimme siitä suunnitelmasta. Kyseinen systeemi olisi tullut nimittäin maksamaan tässä kohteessa lähemmäs 100 000 euroa.

Sen jälkeen kutsuimme paikalle Tamperelaisen firman, ja heidän suosituksestaan päädyimme vesi-ilmalämpöpumppuihin. Kaksi koulurakennusta on yhdistetty pihan poikki maan alla kulkevalla kaapelilla. Olemme kuulleet arvioita, että vanha kaapeli falskaa ainakin yhden omakotitalon verran lämpöä harakoille, toiset taas ovat olleet sitä mieltä että ei se mitään falskaa. Tämä firma ei pitänyt kaapelia ongelmana, ja tarkoitus oli hoitaa kaksi rakennusta yhteisellä lämmityssysteemillä jatkossakin.

Ehdimme asian kanssa jo niin pitkälle että pumput maksettiin ja tilattiin, ja ne odottelivat pihalla asiantuntijaa jonka piti vielä käydä katsomassa kohde ennen asentamista. Olimme vähän ihmetelleet kun asiat tuntuivat hoituvan kovin verkkaiseen tahtiin, ja saimme heiltä lopulta henkilön paikan päälle vasta pari päivää ennen oletettua asentamisajankohtaa.

Ja sitten kun tämä henkilö tuli paikanpäälle, selvisi ettei vesi-ilmalämpöpumppu sovellu tänne, sillä sen kyky lämmittää vettä ei olisi ollut riittävä näille kiinteistöille ja vanhoille 50-luvun lämpöpattereille.

Näinpä ryhdyttiin perumaan tätä prosessia - vesi-ilmalämpöpumppu noudettiin takaisin pihaltamme, rahat palautettiin, firman omistaja soitti pahoitellakseen ja halusi selvittää miksi prosessi ei ollut edennyt toivotulla tavalla, ja ravintolalahjakorttia lupailtiin (jota ei kuitenkaan koskaan tullut- sikäli kuin tuolla nyt olisi ollut merkitystä mutta täytyy sanoa että kauhean hyvää kuvaa tuo yritys ei antanut toiminnastaan).

Olimme jälleen lähtöpisteessä, ja aloimme aika lannistuneina miettimään uutta ratkaisua.






Sen jälkeen on googlattu paljon, pyöritelty vaihtoehtoja, tehty laskelmia, selvitelty laitteiden hintoja ja tavarantoimittajia. Lopulta kaikki ratkaisumallit alkoivat puhumaan erään Kurikkalaisen firman puolesta, ja lopulta heidän konsultaatioavullaan päädyimme tällaiseen ratkaisuun:


Alakouluun uusitaan öljylämmitys. Vanha, alkuperäiseen halkokattilaan myöhemmin modattu öljylämpösysteemi oli todella aikansa elänyt, ja kulutti moninkertaisesti siihen nähden mitä se uudella ja tehokkaalla laitteella kuluttaisi. Emme olisi välttämättä halunneet öljylämmitystä vaan luontoystävällisemmän ratkaisun, mutta budjetin sanelemana päädyimme tähän, ja voimme päivittää systeemiä vähitellen sillä tähän pystyy yhdistämään vesi-ilmalämpöpumppua, aurinkopaneelia yms, ja tässä on lisäksi sähkövastukset siltä varalta että öljy loppuu, joten sitä ei tarvitse enää stressata talvella Helsingistä käsin (viime talvena öljy pääsi loppumaan kesken useamman kerran).





Yläkouluun tulee - tai tässä vaiheessa on jo asennettu - kolme ilmalämpöpumppua. Nämä uudet pumput ovat sen verran tehokkaita, että niiden pitäisi itsessään riittää lämmittämään koko 350 m2 talvella, mutta nähtäväksi jää miten paljon tullaan palelemaan. Lisäksi on tarkoitus palauttaa pari hormia ja tulisijoja käyttöön. Nuohooja kävi jo vilkaisemassa ainoaa jäljellä olevaa hormia ja saimme alustavan tiedon että saisimme massaamalla hormin käyttöön, mutta tästä lisää myöhemmin.
Yläkouluun on tarkoitus uusia vesikierto pintavetoina jossain vaiheessa.

Mutta näin tämä asia viimein etenee, ja olemme saavuttaneet kunnostustyössä yhden tärkeän rastin eli sen että lämmitysasia on kunnossa ennen seuraavaa kylmää kautta!


Thursday, July 19, 2018

Ihan pihalla





Purku-urakka on jatkunut ikuisuudelta tuntuneen ajan, ja edennytkin ihan huomaamatta. Viides jätelava on pian täynnä, ja se on näillä näkymin viimeinen lava Yläkoulun osalta. Pian päästään tekemään muutakin kuin purkamaan.

Parin helleviikon aikana ei ole ollut juuri energiaa jatkaa purkamishommaa loppuun. Sen sijaan ollaan oltu paljon phalla. Saatiin piharakennuksesta löytynyt ruohonleikkuri viimein käynnistymään.






Uskomatonta, miten toisenlaiselta piha näyttää nyt, kun ollaan saatu nurmikkoa lyhennettyä. Se on kuin toinen paikka, ihan pelkästään ruohonleikkuun ansiosta.

Nurmikko oli ehtinyt kasvaa todella pitkäksi ja villiintyneeksi, koska koulun pihamaata ei ole ollut huoltamassa kukaan sen jälkeen kun koulutoiminta on monta vuotta sitten jo lakannut. Maa on muhkuraista, myyrät ovat ilmeisimmin viihtyneet pitkässä heinikossa.

Oikeastaan tällainen pitkä heinä olisi ollut helpompi vetää lyhyeksi viikatteella tai muulla vastaavalla, mutta olen työnnellyt ruohonleikkuria läpi paksujen pusikkojen sitkeästi, ja vaikka leikkuri sammahtelee ja nikottelee toimintakykynsä äärirajoilla, niin kummasti tuo pöheikkö on lyhentynyt.






Sitten kun joku vielä jaksaisi haravoida!




Thursday, June 7, 2018

Väliaikaista oleskelua





Alkuun maalla ollessamme majoituimme laajennusosan kolmiossa. Toimme sinne jotain huonekaluja ja tavaroita kotoamme kaupungista, kaivoimme koulujen vinteiltä tarpeellisia ja kivoja asioita käyttöömme, ja ostimme jotain kirppiksiltä ja Torista. Huomasin että tuollaisen väliaikaisen tukikohdan sisustaminen olikin tosi mukavaa, kun pystyi sisustelemaan aika vapaalla kädellä ja jättämään myös reilusti tyhjää tilaa.


Olemme hankkineet asioita siten, että tiesimme niillä olevan jatkokäyttöä myöhemmin. Kuten tämän sohvan, joka oli mieluisa löytö Torista (ensimmäisessä kuvassa kolmiossa, tokassa kuvassa koulun puolella):








Nyt kun siirryimme kolmiosta varsinaisen koulun puolelle, niin tilaa onkin enemmän. Olimme käyttäneet vanhaa luokkahuonetta varastohuoneena joillekin vintiltä löydetyille aarteille. Tilaa ei siis ollut kovin haastava täyttää.








Oleskelu vanhoissa koulutiloissa on aika eksoottista, ja oman säväyksen tekee se että kaiken keskeneräisyys näkyy täälläkin - olemme kurkkineet pintojen alle vähän siellä täällä, ja seinän takana puretaan 80-luvulla rakennettua saunaosastoa. Remppatarvikkeita ja muuta rojua on vähän joka puolella.


Huone, joka on ollut aikoinaan sekä osa opettajan asuntoa, että kirjastokäytössä, kerhohuoneena, neuvolana ja opettajanhuoneena, on nyt meillä lapsen huoneena. Huoneessa on muistona neuvola-ajoilta luukku suoraan vessaan, ja se aiheuttaa tietty paljon hupia.








Vaikka oleskelu tässä rakennuksessa on ihan mielenkiintoista kaikessa väliaikaisuudessaan, niin odotamme kovasti pääsevämme Yläkoululle, josta tulee se oma paikka, joka remontoidaan ja sisustetaan pidemmällä tähtäimellä, vähitellen.







Thursday, May 31, 2018

Lämpöpatterien ulosmarssi





Selviteltyämme lämmitysasiaa, päädyimme lopulta Yläkoulun kohdalla purkamaan vanhan vesikiertojärjestelmän. Putket menevät pääosin lattian alle vedettyinä, ja ne ovat todella vanhat ja jo käyttöikänsä päähän tulleet.

Rakennamme uuden vesikiertojärjestelmän myöhemmin pintavetoina toteutettuna, mutta alkuun aiomme päästä ilmalämpöpumpuilla ja puilla lämmittämällä.






Olemme päässeet siihen vaiheeseen että kaikki vedet on katkaistu, ja pääsemme purkamaan myös lämpöpatterit ikkunoiden alta. Olemme saaneet ikkunoiden kauniit, muotoillut puitteet esiin, nämä jäivät aiemmin kovalevykerrosten ja pattereiden taakse piiloon.

Vähitellen talo alkaa tuntumaan ja näyttämään ikäiseltään.

Emme kaipaa täydellisen funktionaalista kotia, vaan ennemminkin paikan jossa on tunnelmaa. Ei haittaa, vaikka joku nurkka menee vinoon, tai jos joutuu näkemään vaivaa lämmittämisessä. Tai jos on vähän viileä talvella, sitten lisätään peittoja ja villasukkia.








Tällä hetkellä asunto on kuin pommin jäljiltä, kun purettua jätettä tulee nopeammin kuin sitä ehtii lastaamaan jätelavalle. Pintoja on purettu vähän sieltä täältä, ei yhtä huonetta kerrallaan.

Ei malteta keskittyä yhteen kohtaan, kun pitää päästä näkemään vähän kaikkien pintojen alle. Ja miten upeat hirret sieltä paljastuukaan!





Sunday, May 27, 2018

pihalla





Pihamme on varsinainen pöheikkö. Olen yrittänyt katsastella mitä sieltä löytyy, mutta toistaiseksi ei paljon muuta kuin rikkaruohoja! Ihmisen korkuisia takiaispuskia, voikukkaa ja vuohenputkea.


Lisäksi pihalla on muutama pihlaja, tuomi ja syreenejä. Ne ovat oikein komeita, ja tällä hetkellä syreenien makea tuoksu tuntuu koko pihassa.










Talon sivulla on viinimarjapensaita. Toisessa päädyssä kasvaa villiintyneenä vadelmaa, lupiinien ja horsmien kanssa sulassa sovussa.









Keskellä pihaa on ruusupensaita, ainakin juhannusruusua on, sekä jotain toistakin ruusulajiketta.

Kumpaankin rakennukseen on kasvanut kiinni nuoria puunalkuja, jotka ovat riskejä rakennukselle, joten ne saavat lähtöpassit pikimmiten.


Tämä kesä menee niin tiiviisti talojen kunnostamisessa, että pihahommiin keskittyminen jää ensi vuodelle. Mutta nyt jo fiilistelen sitä, että on oma piha jolla oleskella! Kaupunkiasunnolla meillä on vähemmän sitä mahdollisuutta.






Thursday, May 17, 2018

Suunnitelmat tällä hetkellä


Suunnitelmat elää, kuten aina, ja kun lueskelin postauksia taakse päin niin huomasin miten erilailla ajattelimme remontin etenemisestä vielä muutamia kuukausia sitten.

Silloin oli tarkoitus ahkeroida vuokra-asunnot pikaisesti kuntoon, ja aloittaa oman asumuksen eli Yläkoulun kanssa vasta myöhemmin.

Tällä hetkellä laajennusosan vuokra-asunnon pintaremppakin on vielä kesken! Siellä on vielä pientä hommaa, kuten seinien maalaamisen saattaminen loppuun, ikkunoiden pesemistä, joidenkin ikkunanpuitteiden korjausmaalaamista yms. Mutta olennaisin homma on saada koko koulukompleksi lämmitysasiat järjestykseen.

Lämmitys onkin keskeinen asia, ja teen siitä varmasti myöhemmin ihan oman postauksen.





Tähän mennessä me olemme pääasiallisesti tehneet suunnitelmia koko paikan lämmityksen, sekä yläkoulun märkätilojen, sähköjen, pohjan ja pintojen suhteen.

Olemme purkaneet pintoja sekä yläkoululla, että alakoulun opettajan asunnossa.
Olemme tyhjentäneet vinttejä, sekä raivanneet roskaa jätelavalle.
Olen käynyt ikkunan korjauskurssilla, ja hankkinut tarvittavat välineet aloittaakseni pian suuren urakan vanhojen ikkunoiden pelastamiseksi.
Olemme tyhjennyttäneet Yläkoulun alapohjan, joka oli tungettu täyteen rojua.

Viime kerralla paikan päällä käydessämme pääsimme myös viimein lumien sulettua pois tutkimaan ja siistimään pihaa.

Olemme lukeneet vanhoja remonttiselosteita aina uudelleen ja uudelleen, ja yrittäneet niiden avulla hahmottaa mitä kaikkea kouluilla on ollut, ja mihin kaikkeen siellä on mahdollisuus edelleen (esim hormien uudelleenrakentaminen?).









Sen olemme huomanneet, ettei hommaa voi tehdä veren maku suussa, vaan siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä. Tietenkin jotkut hommat ovat kiireisempiä kuin toiset, ja jotkut asiat pitää saada valmiiksi esimerkiksi ennen seuraavaa kylmää kautta, ja niiden kanssa on siksi pakkokin kiirehtiä.

Mutta ens kerralla kun olemme taas rakkaassa remonttikohteessamme, niin aion vähän nostaa jalat ylös ja ottaa aika rennosti, ehkä!









Monday, May 14, 2018

Aikamatka



Seinien pintoja purkaessa tulee vastaan viestejä aikojen takaa. Kirvesmiesten nimiä ja päivämääriä, palasia vanhoista tapeteista. Pari päivää sitten teimme aika huikean löydön, nimittäin kovalevykerrosten alta löytyi naisten ja lasten juhlamuotia esittelevä katalogi vuodelta 1904!


J. Tirkkosen vihkonen on ruttuinen mutta ehjä.  Nopealla googlauksella selviää, että J. Tirkkonen on Tamperelainen, vuonna 1869 perustettu "kangas-, lanka- ja muotitavaraliike".


Aikamoinen aikamatka yli sadan vuoden taakse! Vihkosen etusivulle on kirjoitettu kauniilla kaunolla esitteen omistajan nimi, ja voin vain kuvitella, miten suurella hartaudella sitä on aikoinaan selattu!









Monday, May 7, 2018

Purku-urakka



Purku-urakka etenee aina sitä mukaa kun pääsemme maalle, eli lähinnä viikonloppuisin - välillä pystymme onneksi olemaan pidempiäkin pätkiä urakoimassa. Kesällä aikaa on ihan kunnolla, ja odotankin sitä innolla! Purkurupeama tuntuu jäävän pahasti kesken aina just silloin, kun on saanut hyvän flown päälle sen kanssa.






Muovia tuntuu löytyvän ihan kaikkialta! Sitä on joissain huoneissa jopa katossa halltex-levyjen alla. Ollaan kaivettu seinistä muovikelmu + lasivilla -kerroksia pois, lasivillaa on myös vintillä säkkikaupalla, ja keittiön lattian alta löytyy sitä myös. Tuntuu helpottavalta saada vanha hirsitalo hengittämään kerros kerrokselta.

Onneksi hengittämättömien pintojen alta paljastaa komeaa hirttä ja siistiä laudoitusta. Lisäksi maalattua Oulu-pahvia sekä kauniita vanhoja tapetteja (joita ei valitettavasti juuri saada niiden päälle lyötyjen massiivisten koolausten yms takia pelastettua ehjinä esiin).









Tällaista täällä nyt! Päivitin myös blogipohjan, ja nyt tuntuu mukavalta alkaa postailemaan useammin. Blogissa on myös kirppis-osio, jonne lataan myyntiin esim koululta ylimääräiseksi jääviä juttuja.


Wednesday, January 31, 2018

Omat talot tutuksi


Olemme tutustuneet taloihimme vähän kerrallaan. Näin suuressa neliömäärässä riittää tutustuttavaa, eikä kaikkea huomaa kerralla vaan projekti todella vaatii aikaa.

Isomman koulurakennuksen kyljessä on 50-luvulla rakennettu lisäsiipi, jossa on viitisen vuotta sitten rempattu kolmio. Tuo kolmio oli ollut parin vuoden ajan vuokrattuna, kunnes vuokraustoimintakin lopetettiin 2015 kun koulutoiminta Riitialassa päättyi. 
Vuokra-asunto ei varsinaisesti huou vanhan hirsitalon tunnelmaa laminaattilattioineen, mutta sieltä käsin meillä on ollut hyvä aloittaa taloihin tutustuminen ja remontoinnin suunnitteleminen. Samalla olen pintarempannut kolmiota sitä varten, että voimme etsiä siihen vuokralaiset. 

Tarkoituksemme on remontoida samasta rakennuksesta vanha opettajan asunto myös vuokrattavaksi. Kun löydämme asukkaat kolmioon, siirrymme itse opettajan asunnon puolelle majailemaan. Siellä onkin enemmän hommaa, koska aiomme purkaa koko asunnon hirrelle nähdäksemme missä kunnossa paikat ovat. Samalla on hyvä päivittää 80-lukuisat virastorakennuspinnat (muovimatot, rumat tapetit mauttomine boordeineen) vähän tyylikkäämpiin ratkaisuihin.

Ostimme rakennukset irtaimistoineen. Mielenkiintoista hommaa onkin ollut käydä läpi vinttejä ja kaappeja, ja tutkia vanhoja koulutarvikkeita ja muita aarteita. Selvästi arvokkaimmat aarteet on viety jo aiemmin, eli mitään huikeita Ebba Masalin-varastoja ei ole. Mutta isot määrät vanhoja koulutuoleja ja pulpetteja, opetuskarttoja, ja kirjoja sadan vuoden takaa löytyy (jos joku haluaa ostaa tuoleja ja pulpetteja niin kannattaa kysellä minulta!). 

Olemme olleet uteliaita ja halunneet nähdä, mitä pintojen alta löytyy. Tämä toinen rakennus, "yläkoulu", on pidemmän aikavälin projekti ja siitä tulee meidän oma kakkoskoti. Ensimmäisenä asiana halusimme nähdä mitä liikuntasalin eli tulevan olohuoneemme muovimaton ja huokolevyjen alta löytyy, joten kurkkasimme sinne. Siisti lautalattia, hienoa hirttä, ja katossa komea lauta. Tämän tiedon kanssa on hyvä jäädä haaveilemaan ja suunnittelemaan kunnes olemme saaneet ensin toisen rakennuksen vuokra-asunnot valmiiksi!








Monday, January 8, 2018

Tätä vuotta

Meillä vuosi vaihtui hotellihuoneessa Marrakechissa. Nautimme paikallista valkoviiniä, oliiveja, vuohenjuustoa ja leipää, ja kuuntelimme hotellin ulkopuolelta kantautuvaa juhlinnan mekastusta 7-vuotiaan nukkuessa kuin tukki.

Palasimme vuoden viimeisenä päivänä Imlilistä, joka on pieni kylä Atlas-vuoriston korkeimman huipun, Mt Toubkalin juurella.
Moni Imlilin kävijä haluaakin valloittaa tuon Afrikan toiseksi korkeimman huipun (korkeimman ollessa Kilimanjaro), mutta me tyydyimme tekemään kävelyretkiä lähiseudun berberikyliin. Maisemat olivat huikeat, ja aurinkokin paisteli hieman. Sen verran viileä vuoristossa oli, että päätimme yöpyä vuoristokylässä kaksi yötä suunnitellun neljän sijaan, sen verran syväjäässä olimme koko porukka paleltuamme kaksi vuorokautta. Paikallisissa rakennuksissahan ei ole lämmitystä, ja vaikka majapaikassamme oli sängyissä viisi paksua peittoa päällekkäin, se ei tuntunut vielä riittävän. Majapaikkamme yleinen "olohuone" jossa oli takka sekä kaasulämmitin, tuntui olevankin aina täynnä oleskelijoita.

Ihanaa eksotiikkaa ja huikeita maisemia, mutta olimme ihan tyytyväisiä palattuamme Marrakechiin, jossa majoituimme Guelizin kaupunginosassa ihan modernissa perushotellissa (sanottakoon että matkan kaksi ensimmäistä yötä Marrakechissa yövyimme riadissa paikalliseen tapaan, Medinan kapeiden pikkukujien keskellä).

Vuosi siis vaihtui, olemme taas kotona ja takaisin töissä. Ja pian alkaa se iso ja innostava urakka kyläkoulujen kanssa!